Tienpitoa Itä-Suomessa

Suomen Kylät ry ja Suomen Tieyhdistys ry lanseeraavat Suomen Surkein Kylätie -kuvakilpailun. Kahdeksan surkeinta kylätietä valitaan raadin toimesta yleisöäänestykseen, joka järjestetään Maaseudun Tulevaisuuden nettisivulla. Kuvia voi toimittaa 31.10.2022 saakka.

En aio osallistua kilpailuun, mutta seututiemme päällyste kyllä ansaitsisi paikan loppukilpailussa. 
Kuinkahan autonomiset ajoneuvot osaavat lukea tiemerkintöjä leveiden halkeamien seassa? :) Keltaisten sulkuviivojen muuttaminen valkoisiksi myös täällä itäsuomalaisella maaseudulla tietysti ihmetyttää. Luin että Suomella oli kansainvälisen liikennemerkkisopimuksen tiemerkintäpöytäkirjassa varaus keltaisen värin käytöstä. Nyt siitä on luovuttu. Muutosta on perusteltu myös muiden maiden esimerkin seuraamisella.

Kustannussäästön ymmärtää maalaisjärkikin. Yhden värin käyttö on nopeampaa ja halvempaa. Turvallisuudesta tässä kuitenkin säästetään. Talvisella maantiellä keltainen sulkuviiva erottui valkoista paremmin.

Tervetuloa sekametsään!

Olen itäsuomalainen paluumuuttaja ja tässä blogissa kirjoitan asioista, jotka itäsuomalaisessa elämänmenossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin ihastuttavat tai harmittavat.

Syksyisenä iltapäivänä seisoskelin rintamamiestalomme  pihalla ja katselin ympärillä kasvavia puita, kuusia, mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia, leppiä, pajuja, raitoja, tuomia... ja keksin niin hyvän nimen blogille, että pakkohan se oli ottaa käyttöön. :)

Sekametsä, kuinka kaunis asia – monimuotoinen metsä, joka tarjoaa virkistystä ihmiselle ja elinmahdollisuuksia monille kasveille ja eläimille. Kaikki varmasti tietävät, että sekametsät ovat tuhonaiheuttajia vastaan kestävämpiä kuin yhden puulajin metsät. Lehtipuut (erityisesti koivu) myös parantavat maaperän viljavuutta ja lisäävät pysyväisluontoista hiiltä maaperän syvemmissä kerroksissa, mikä on hiilivaraston kannalta hyvä asia.

Sekametsä-blogissa puhutaan metsästä ja monista muista sekalaisista aiheista.  Pääasiassa kirjoitetaan nykyajan ilmiöistä, joskus saatetaan nostalgisesti muistella menneiden aikojen kyläyhteisöä. Annan tässä blogissa puheenvuoron myös muutamalle ystävälle, joilla ei ole omaa blogia tai muuta kanavaa mielipiteen ilmaisuun.

Kiitos jo etukäteen kommenteistanne!