Kaivosverosta

Lausuntoaika hallituksen luonnokseen kaivosmineraaliveroa koskevasta lainsäädännöstä on päättynyt 17.10. Lausuntoja tuli kymmenittäin eri tahoilta. Mielipiteitä on jakanut niin kaivosveron suuruus kuin se, kenelle verotuotot tulisi osoittaa.

Kaivosveron tavoitteena on ottaa huomioon kaivosmineraalien luonne uusiutumattomina luonnonvaroina ja ohjata yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus niiden käytöstä. Esityksen mukaan vero olisi 0,6 prosenttia metallimalmin sisältämän metallin verotusarvosta. Verotusarvo perustuisi metallien kansainvälisiin markkinahintoihin. Useat lausujat pitävät veroa liian alhaisena.

Kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan hallituksen esityksen mukaiset veroarvot jäävät kauas monissa verrokkimaissa perittävistä rojalteista. Järjestö viittaa lausunnossaan vuonna 2020 julkaistuun selvitykseen, jossa vertailun kohteena oli 11 arvorojaltia perivää maata. "Tyypillisimmin alimmat rojaltitasot näyttävät asettuvan 2–5 prosentin välimaastoon. Näihin peilattuna Suomeen ehdotettu 0,6 prosentin arvorojalti näyttäytyy poikkeuksellisen alhaisena", järjestö sanoo. 

"Jos koko veron vuosituotoksi arvioidaan 25 miljoonaa, se on äärimmäisen vähän verrattuna kaivosteollisuuden noin 2 miljardin liikevaihtoon, jonka voitoista vielä hyvin suuri osa valuu ulkomaille", kirjoittaa Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ja jatkaa: "Vero on hämmästyttävän alhainen, kun otetaan vielä huomioon, että Suomessa yhteiskunta on rakentanut kaivosteollisuudelle tiet, rautatiet, sähkölinjat ja usein tietoliikenneyhteydet ja ylläpitää noita".

-----

Tietoa 1.1.2024 voimaan tulleesta kaivosmineraaliverosta Verohallinnon sivullaVerohallinnon sivulla.

Tienpitoa Itä-Suomessa

Suomen Kylät ry ja Suomen Tieyhdistys ry lanseeraavat Suomen Surkein Kylätie -kuvakilpailun. Kahdeksan surkeinta kylätietä valitaan raadin toimesta yleisöäänestykseen, joka järjestetään Maaseudun Tulevaisuuden nettisivulla. Kuvia voi toimittaa 31.10.2022 saakka.

En aio osallistua kilpailuun, mutta seututiemme päällyste kyllä ansaitsisi paikan loppukilpailussa. 
Kuinkahan autonomiset ajoneuvot osaavat lukea tiemerkintöjä leveiden halkeamien seassa? :) Keltaisten sulkuviivojen muuttaminen valkoisiksi myös täällä itäsuomalaisella maaseudulla tietysti ihmetyttää. Luin että Suomella oli kansainvälisen liikennemerkkisopimuksen tiemerkintäpöytäkirjassa varaus keltaisen värin käytöstä. Nyt siitä on luovuttu. Muutosta on perusteltu myös muiden maiden esimerkin seuraamisella.

Kustannussäästön ymmärtää maalaisjärkikin. Yhden värin käyttö on nopeampaa ja halvempaa. Turvallisuudesta tässä kuitenkin säästetään. Talvisella maantiellä keltainen sulkuviiva erottui valkoista paremmin.

Tervetuloa sekametsään!

Olen itäsuomalainen paluumuuttaja ja tässä blogissa kirjoitan asioista, jotka itäsuomalaisessa elämänmenossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa laajemminkin ihastuttavat tai harmittavat.

Syksyisenä iltapäivänä seisoskelin rintamamiestalomme  pihalla ja katselin ympärillä kasvavia puita, kuusia, mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia, leppiä, pajuja, raitoja, tuomia... ja keksin niin hyvän nimen blogille, että pakkohan se oli ottaa käyttöön. :)

Sekametsä, kuinka kaunis asia – monimuotoinen metsä, joka tarjoaa virkistystä ihmiselle ja elinmahdollisuuksia monille kasveille ja eläimille. Kaikki varmasti tietävät, että sekametsät ovat tuhonaiheuttajia vastaan kestävämpiä kuin yhden puulajin metsät. Lehtipuut (erityisesti koivu) myös parantavat maaperän viljavuutta ja lisäävät pysyväisluontoista hiiltä maaperän syvemmissä kerroksissa, mikä on hiilivaraston kannalta hyvä asia.

Sekametsä-blogissa puhutaan metsästä ja monista muista sekalaisista aiheista.  Pääasiassa kirjoitetaan nykyajan ilmiöistä, joskus saatetaan nostalgisesti muistella menneiden aikojen kyläyhteisöä. Annan tässä blogissa puheenvuoron myös muutamalle ystävälle, joilla ei ole omaa blogia tai muuta kanavaa mielipiteen ilmaisuun.

Kommentit ovat tietenkin tervetulleita! (Kommenttien valvonta on päällä vanhemmissa postauksissa.)