Kantin kategorinen imperatiivi ja savolaiset

 

Kuten tunnettua, Immanuel Kant muotoili ehdottoman käskylauseensa esimerkiksi näin: "Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki." Moraalilait koskevat jokaista ihmistä samalla tavalla ja jokaisen luulisi olevan järkevää toimillaan lisätä yhteistä hyvinvointia.

Tämä ajatus tulee aina mieleeni, kun seuraan kuinka savolaiset kesäisin ahnaasti keräävät pihatien kaunistukseksi kylvettyjä ja istutettuja kukkia. Ajatus toiminnan takana on, että juuri minulla on oikeus lisätä omaa hyvääni muiden kustannuksella. Sillä ei ole väliä, että yhteisen maisemamme kauneus pienenee tällä hetkellä ja myöhemmin ja että pölyttäjille tarkoitetut kukat häviävät maljakoihin.

Kirjoitin otsikkoon "savolaiset", mutta kyllä tämä koskee muitakin. Jututettaessa kaikki kukkien poimijat ja kerääjät (joilla on sattumalta autossa mukana ainakin sanko, joskus jopa kuokka) sanovat olevansa satunnaisia ohikulkijoita.

Juhannuksen alla kukkaralli kiihtyy. Ai sitä hyvänolon tunnetta, kun saa kahvipöydän kukat poimittua jonkun toisen liittymästä! "Kylläpä minä taas osasin hoitaa asiat hyvin..."

Hyvä, itäsuomalaiset!

Vuosi sitten keväällä keräsin tienvarresta oman liittymämme molemmin puolin kaksi (pientä) muovikassillista roskia, varsinkin tupakka-askeja, kertakäyttöisiä kahvimukeja, makkarapakkauksia, useita kasvomaskeja linja-autopysäkiltä... Tänä vuonna lumien sulettua en ole samalta alueelta löytänyt kuin muutaman roskan ja muiltakin olen kuullut, että roskia on tien varsilla vähemmän kuin ennen ja vielä viime vuonna.

Ei kai vain syynä ole se, että erään naapurimaan kansalaisia liikkuu täällä nyt vähemmän?

Itä-Suomen hovioikeus: Poliisilla oli oikeus varoittaa koronatestiä vältelleestä naisesta

Kerrankin Itä-Suomen hovioikeudelta tuomio, joka tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella tuntuu oikeudenmukaiselta myös tavallisen ihmisen mielestä: Itä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisariolla oli oikeus ja peruste tiedottaa Iisalmessa koronatestissä kieltäytyneestä naisesta maaliskuussa 2021.

Pohjois-Savon käräjäoikeus oli tuominnut poliisin virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoihin, mutta hovioikeus hylkäsi syytteen 24.5.2023 antamallaan tuomiolla ja vapautti poliisin rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Itä-Suomen aluehallintovirasto oli määrännyt Iisalmessa asuvan virolaisen naisen koronatestiin kevättalvella 2021. Ylä-Savon sote-kuntayhtymä oli pyytänyt apua aluehallintovirastolta, koska terveysviranomaiset yrittivät pysäyttää Iisalmessa levinneen koronatartuntaketjun eikä nainen suostunut asiassa yhteistyöhön.

Koronarokotukset olivat tuolloin vasta alkamassa eikä edes riskiryhmiä ollut vielä ehditty rokottaa. Jäljittäjäryhmän mukaan Iisalmessa oli tullut ilmi useita tartuntoja, joiden yhdistävä tekijä oli kyseinen nainen.

Poliisi haki terveysviranomaisten virka-apupyynnön takia naisen testattavaksi terveydenhuollon toimipisteeseen. Hakutilanteessa nainen vastusteli poliisia ja jakoi tilanteesta kuvatun videon henkilölle, jonka nettisivustolla julkaistiin vallinneen käsityksen vastaisia väittämiä koronaviruksesta ja viranomaisten toimista. Nainen ei myöskään suostunut kertomaan viranomaisille, keiden vanhusten kodeissa hän oli vieraillut viime aikoina, vaikka hänen siivousyrityksensä asiakkaina oli ollut useita iäkkäitä riskiryhmäläisiä.

Poliisi julkaisi naisen nimen ja kuvan, koska naisen pelättiin yrityksensä vuoksi käyneen useiden vanhusten kotona kertomatta heille tartuntataudistaan. Tapauksen päädyttyä julkisuuteen selvisikin, että naiseen liittyi 18 koronatartunnan ketju. Kaksi tartunnan saaneista myös joutui sairaalahoitoon. Lisäksi koronavirukselle altistui ja karanteeniin joutui yli sata ihmistä Iisalmessa ja Vieremällä.

Itä-Suomen hovioikeus totesi siis nyt, että nainen oli omalla menettelyllään aiheuttanut vaaraa muiden hengelle ja terveydelle. Hän ei ollut antanut terveydenhuollon tarvitsemia ja häneltä pyytämiä tietoja, mutta oli itse sallinut terveystietojensa julkaisun koronatestivastaisessa mediassa (jo ennen poliisin laatimaa tiedotetta).

Hovioikeus katsoi, että poliisilla oli ollut painava syy julkistaa tietoja naisen terveydentilasta ja hänen saamistaan terveydenhuollon palveluista. Poliisi oli asiaa päättäessään ottanut huomioon tarpeen ehkäistä muiden henkilöiden hengen ja terveyden vaarantuminen.

Siten syytteet virkasalaisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta hylättiin ja rikoskomisario vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Näyttelijänä 1960-luvulla

Ettei historia unohtuisi:

Nilsiäläinen kirjailija ja teatterintekijä Antti Heikkinen on julkaissut näyttelijä Eila Roineen (s. 1931) elämäkerran.  Savon Sanomien artikkelista tänään (10.5.2023) jäi mieleen erityisesti tämä kohta:

Ammatillisesti raskaita olivat ne 1960–70-lukujen taitteen vuodet, kun taistolaiskollegat keräsivät nimiä tulevan vallankumouksen yhteydessä tapettavien listoille. Sekä Roine että [puoliso Vili] Auvinen saivat nimensä sellaiselle.

"Eihän niitä juuri jälkikäteen muisteltu, juu. Mutta sen sanon, että kyllä taistolaisuus oli muutakin, kun mukavien laulujen laulamista ja ihanteiden vaalimista. Kun kollegaa ollaan kuljettamassa montunsyrjälle, ollaan siinä jo aika syvällä jossain hyvin pimeessä ytimessä", pohtii Roine kirjassa.

Elämää pahoinvointialueella: ihmiset vs. järjestelmä

 

Olen jo kirjoittanut pari kertaa hyvinvointialueen toiminnasta ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä useasti. 

Haluan tähdentää, että kirjoitusteni kritiikki kohdistuu järjestelmään ja ylempien tasojen johtoon ja suunnitteluun. Asiakkaita kohtaavat työntekijät ovat usein yhtä ymmällään kuin asiakkaatkin, koska eivät ole saaneet riittävästi tietoa palveluista ja niiden järjestämisestä. Olen jo monta kertaa huomannut, että asiakkaita koetetaan silti auttaa ja palvella joustavasti. Ja siitä työntekijät ansaitsevat SUURKIITOKSEN.

Elämää pahoinvointialueella: hoitotarvikejakelu

 "Hyvinvointialue" on irvokas nimi nykyiselle sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistavalle. Tämän päivän esimerkkinä on hoitotarvikejakelu. 

Kotona ja hoitokodeissa asuvilla pitkäaikaissairailla ja vammaisilla on oikeus saada maksutta kolmeksi kuukaudeksi tarvittava määrä tiettyjä hoitoon liittyviä tarvikkeita. Näitä ovat esimerkiksi avannetarvikkeet, diabeetikon hoitotarvikkeet, haavanhoitotarvikkeet, vaipat, katetrit ja virtsankeräystarvikkeet sekä ravinto-, happi- ja dialyysihoitotarvikkeet.

Pienessä itäsuomalaisessa kunnassa tilaus hoitui kätevästi vaikkapa tekstiviestillä oman kunnan palveluneuvojalle, joka ystävällisesti ilmoitti, kun tarvikkeet ovat haettavissa.

Uudella, uljaalla pahoinvointialueella tarvikkeita tilataan soittamalla keskitettyyn lankapuhelinnumeroon. Tarvikkeita saa kerralla aiempaa pienemmän määrän, joka ei riitä kolmeksi kuukaudeksi. (Esimerkkitapauksessamme luvattu tarvikemäärä riittää ohjeiden mukaan käytettynä 9 viikon käyttöön eli reiluksi kahdeksi kuukaudeksi.) Perusteluna pienempään määrään on hyllytila - "tilaa on vähän ja käyttäjiä paljon".

"Täältähän niitä saa sitten tilattua lisää."

Tuotteet toimitetaan kunnan terveyskeskukseen, josta niitä voi käydä kyselemässä. Katsotaanpa kuinka monta ajomatkaa kuntakeskukseen tullaan tarvitsemaan...

Lyhyt kommentti: MetsäGroup vastuullisena toimijana

Ylen MOT-toimitus oli selvittänyt (yhdessä kansainvälisen toimittajaverkoston kanssa), miten puun käyttöä valvotaan. Selvityksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että metsäsertifikaattien (PEFC ja FSC) valvonnassa on aukkoja myös Suomessa. MOT:n selvityksessä ongelmia löytyi kaikkien suurien yhtiöiden hakkuista. Eilen 6. maaliskuuta 2023 esitetyssä ohjemassa "Tuhotun metsän tarina" oli esillä erityisesti MetsäGroup.

Omakohtaisena kokemuksena (itä)suomalaisena metsänomistajana (ja Metsäliitto Osuuskunnan pitkäaikaisena jäsenenä) voin sanoa, että ainakin nykyään MetsäGroupin yrityskulttuuriin näyttää kuuluvan omien virheiden ja tehtyjen vahinkojen peittely ja vähätteleminen sekä asianmukaisten seuraamusten vältteleminen niin pitkään kuin mahdollista.

Tästä kirjoitan lisää myöhemmin, kunhan käytettävissä oleva aika antaa myöten.